keskiviikko 21. elokuuta 2013

Sataa, sataa, ropisee...

...joten nyt ei laukata pitkin maita ja mantuja kasvien keruussa, vaan nyt on vihdoinkin aikaa olla tietokoneen ääressä. Jo parin päivän ajan täällä Valkealassa on satanut lähes taukoamatta, niin että sademittarikin uhkaa tulvia yli. Värjättävät langatkin alkavat olla vähissä, joten myös sitä on tarkemmin miettinyt, millä kasvilla kokeilee värjätä. Siinä miettiessäni olenkin värjäillyt paljon sellaisia kymmengrammaisia testivyyhtejä. Niistä en kuitenkaan tällä kertaa kirjoittele, vaan säästän ne myöhemmäksi. Ehkäpä sitten kirjoittelen niistä siinä vaiheessa, kun pieni perheemme — minä, mieheni sekä Stella-kissamme — keinumme arkissamme tulvalta pelastamiemme lankakerien keskellä.

Eilen minulla oli laiskottelupäivä. Sade on luonut syksyisen, haikean tunnelman, eikä oikein huvittanut tehdä mitään. En viitsinyt edes alkaa kokkailemaan, niin tilasin paikalle pizzataksin — kun tänne korpeenkin asti sellaisen saa nykyään tilattua. Syötyäni osan pizzastani minä lähinnä löhöilin petissä lämpöisesti täkkiin kääriytyneenä läppäri sylissäni, katselin DVD:ltä Night Galleryä, jota näköjään on esitetty Suomessa nimellä Yöjuttu, ja virkkasin hartiahuivia, jonka aloitin tuossa jonkin aikaa sitten tarkoituksenani käyttää pois alta ainakin joitakin niistä varastoissani pitkään roikkuneista räikeänvärisistä tehdaslangoista, jotta voisin paremmalla mielellä käyttää myös näitä uusia, ihanan pehmeän- ja hehkuvanvärisiä kasvivärjättyjä lankojani.

Minun on jo jonkin aikaa pitänyt kirjoittaa toukokuussa värjäämieni lankojen valonkestävyystestien tuloksista. Se kuitenkin hieman venähti, kun alkoi hieman sisuunnuttaa. Olin nimittäin ehtinyt käsitellä ottamani valokuvan melkein valmiiksi, ja sitten läppärini päätti kaatua, kun jätin sen joksikin aikaa ilman huomiota. Nyt kuitenkin maltoin jo palata kuvankäsittelyohjelman pariin ja hoitaa ensimmäisen kuvan esittelykuntoon asti.

Valonkestävyyskoetta varten laitoin mallipätkät toukokuussa värjäämistäni langoista kaupunkiasuntomme eteläänpäin antavan parvekkeen parvekelasiin. Langat olivat ensin kolme viikkoa parvekelasissa; sää oli erittäin paahteista, ja päivätkin pitenivät koko ajan juhannusta kohti mennessä. Juhannushäittemme jälkeen otin langat mukaan maaseutuasunnollemme, ja ne saivat olla vielä viikon ikkunaan kiinnitettynä. Kyseinen ikkuna suuntautuu lähes etelään, ja sää oli yhä aurinkoista. Yhden Internetistä löytämäni lähteen mukaan tuollainen kuukauden mittainen altistus suoralle auringonpaahteelle vastaisi 100 vuoden altistusta sisätiloissa vallitsevalle hajanaiselle päivänvalolle. Muistin jopa ottaa verrokkipätkät langoista värjäyskansiooni, jossa ne saivat lepäillä tuon neljän viikon ajan armeliaassa pimeydessä. (Ainakin silloin, kun en innosta hihkuen hiplaillut lankanäytteitäni. Sen kyllä sentään muistin tehdä sisätiloissa, sen sijaan että olisin viettänyt kuukauden ulkosalla auringonpaahteessa ihastelemassa lankojani päivät pitkät.)

Kuvassa vasemmalla puolella ovat verrokkipätkät, ja oikealla puolella valotestipätkät. Teellä värjätyt langat eivät olleet haalistuneet paljaalla silmällä katsottuna ollenkaan. Valokuvassa toinen lanka ylhäältä näyttää kenties aavistuksen verran vaaleammalta valohoitoa saaneessa pätkässä kuin verrokkipätkässä, mutta sen voinee lukea yhdistelmäksi kameran hentoista haluttomuutta toistaa värejä täysin oikein, ja sitä että otin tuon kuvan ulkosalla päivänvalossa — kuvaa ottaessa taisi aurinko osua valohoitopätkään hieman enemmän kuin mitä verrokkipätkään. Ylhäältä lukien kolmannessa lankanäytteessä mukana oleva harmaasävyinen langanpätkä on mallina siitä, minkäväristä lanka oli ennen väriliemessä käyntiään. Poimulehdellä värjäämäni lanka ei sekään ollut haalistunut, sen väristä vain oli ihan pikkiriikkisen hiipunut pois keltavivahteisuutta. Kadonnut keltaisuus oli antanut tilaa hieman ruskeammalle vivahteelle, ja valotestipätkä näyttää melkeinpä aavistuksen verran tummemmalta kuin verrokkipätkä.

Olenkin siis hyvin tyytyväinen näihin ensimmäisiin värjäyskokeiluihini, koska tämän testauksen mukaan ne olisivat hyvin valonkestäviä. Aion vielä tehdä pesunkestävyystestitkin, mutta ne saavat luvan odottaa siihen, että palaamme kaupunkiasunnollemme. Täällä maalla kun on niin paljon muutakin puuhailtavaa.

P.S. Kirjoitin tämän blogitekstin lähes julkaisukuntoon tuossa viime viikon puolessa välissä, kun satoi lähes taukoamatta päiväkausien ajan. Sitten tulikin taas pieni mutka matkaan: Olin juuri aikeissa siirtää ottamani ja käsittelemäni valokuvan Flickriin, kun tulin kiinnittäneeksi huomiota siihen, että kuva oli jäänyt aivan liian sinisävyiseksi. Ärräpäitä. Hengähdystauko. Ja sitten sade lakkasikin, ja mieheni saapui kaupungista seurakseni tänne maaseudulle. Joten viikonloppu menikin sitten kuherrellen, lukuunottamatta niitä välejä kun taas laukkasin pitkin maita ja mantuja. Nyt kuitenkin päätin tarttua itseäni niskasta kiinni, kun palasin hämäränkoiton vuoksi metsäkierrokseltani kotiin. Säädin kuvan sellaiseksi, että se on tarpeeksi lähellä aitoja värisävyjä, viimeistelin tämän tekstin, ja ta-daa, vihdoinkin blogipäivitys!

1 kommentti:

kosotäti kirjoitti...

Miul on taas nää nettiyhteydet ihan surkeat, ja nyt vasta avas tään kommetti ruuvun.
Mielenkiintoisia nuo siun teswtit, kiva ku julkasit ni tietää vähä miten värit kestää.

Muutamat värjäykset ennää teen ja sitte laitan padan ja kattilat tallii, alkaa olla jo liian kylmää tuolla ulkona touhuta.