Käpysoppaa

Koska maaseutukotimme ympäristössä on komeita mäntykankaita ja kuusikkoja, niin käpyjä on rutkalti saatavissa. Niitä metsiä on ihan pihan kupeessa, joten ei tarvinnut edes pitkälle lähteä, kun halusin värjätä erän lankoja kävyillä. Kerääminenkin oli vaivatonta, kun pihamaan reunassa oli käpyjä niin tiuhassa, että melkeinpä pystyi vain istahtamaan maahan ja keräämään ympäriltään ämpärintäyden käpyjä. Askeleen tai pari siinä joutui välissä ottamaan.

Niinpä päätinkin, että käytän käpyjä hyväkseni, kun mielessä oli kasvivärjäyksen aloittamisesta asti ollut se, että haluan kokeilla eri puretusainemäärien vaikutusta värisävyyn ja värin kestävyyteen. Keräilinkin sitten miehen avittamana 2,4 kiloa edellisvuotisia käpyjä, jotka olivat talven ajan maanneet hangen alla, katkoin niitä palasiksi ja laitoin likoamaan vuorokauden ajaksi.

Kun keittelin käpysoppaani, muuripadasta nousi niin hyvä tuoksu, että suljin pesuhuoneesta terassille johtavan oven, jota yleensä pidän keittelyitteni aikana auki, jotta ikävänhajuiset höyryt työntyisivät ulos. Availin ovia tuvan puolelle asti, niin että tuoksut levisivät takkahuoneen ja eteisen kautta sulostuttamaan asuintilojen ilmaa. Lisäksi oli aivan pakko välillä käydä muuripadan äärellä nuuhkimassa sulotuoksuja. Taisinkin rampata pesuhuoneen puolella reippaasti tiuhempaan kuin yleensä värjätessäni. Se onkin sitten varsin tiuhaan, kun muutenkin jo tuppaan käymään ahkerasti ihastelemassa sitä, kuinka langat ovat värikylvyssään saaneet itseensä aivan ihastuttavia värisävyjä. Miehenikin hymähtelee lempeästi sitä, kuinka innoissani olen uudesta harrastuksestani.

Kun käpysoppa oli valmis ja olin nostanut pesupusseissa kylpynsä ottaneet kävyt pois padasta, lisäsin kylmää vettä sen verran, että sain muuripadan täyteen ja veden lämmön laskemaan 40:een asteeseen. Sitten kylpyyn pääsikin 420 grammaa lankaa. Ja tuollaisiahan niistä tuli, suloisen vaaleanruskeita. Jos minulla olisi ollut kuparivihtrilliä, olisin saanut aikaan selkeästi punervaan vivahtavaa ruskeaa sävyä lankaani, ainakin lukemani ohjeen mukaan. (Niinhän sitä jo ammoin on väitetty, että suomalainen ei usko mitään, ennen kuin kokeilee. :) ) Minulla on kuitenkin vasta alunaa ja viinikiveä; kupari- ja rautavihtrilli ovat ostoslistalla, "sitten joskus kun kerkeää".

Ensimmäinen kerä vasemmalta on pelkällä alunalla puretettua ohutta sukkalankaa, heti sen vieressä on samaa lankaa, jonka puretukseen käytin pienemmän määrän alunaa, mutta lisäsin mukaan hieman viinikiveä. Pikkukerä taas on sitä testailuihin käyttämääni luonnonvalkoista Nallea, ja se — kuten kaikki kuvan langat lukuunottamatta sitä kaikkein vasemmanpuoleisinta kerää — on puretettu alunalla ja viinikivellä. Kolmas isoista keristä on bambusukkalankaa (75 % villaa, 25 % bambua), ja kuvassakin ainakin minun mielestäni näkyy hiukan se, kuinka bambu antaa langan väriin hieman enemmän kiiltoa kuin nylon, jota noissa ohuissa sukkalangoissa on samat 25 %. Nuo harmaat langat sitten ovat sellaista pässinpökkimää villasukkalankaa, jonka alkuperäinen sävy oli mielestäni hieman liian kalseaa harmaata. Käpykylpy muutti lankojen sävyn ihanaksi lämpimänharmaaksi.