Aloittelin tuossa toukokuun lopulla pitkään haaveilemani harrastuksen: kasvivärjäyksen. Äidiltä ennakkoperintönä saamassani lapsuudenkodissani (maaseudulla Pohjois-Kymenlaaksossa kivan kokoinen omakotitalo, jossa on iso piha, ja lähiympäristössä on paljon metsiä, niittyjä ja vähän suotakin - niin, ja tietenkin peltoja, mutta eipä naapurin pelloilta oikein sovi väripataan käydä kasveja noukkimassa) kun on kaikkien nykyajan mukavuuksien lisäksi myös monia vanhanajan mukavuuksia, kuten esimerkiksi hyvä muuripata, jonka ansiosta pystyn halutessani värjäämään vaikka kilon lankaa kerralla.
Aikomuksenani oli ollut aloitella vihdoinkin bloginpito uuden harrastuksen myötä, mutta blogin aloittamisessa meni näin pitkään. Mielestäni minulla kuitenkin oli varsin pätevä syy: kun palasin Valkealasta kaupunkikotiin Tampereelle, vapaa-aikaa ei juurikaan jäänyt hääjärjestelyjen takia. Juhannusaattona menin naimisiin, ja nyt kun tulimme äkisti avomiehestä aviomieheksi muuttuneen elämänkumppanini kanssa taas maaseudulle, pääsen vihdoinkin aloittelemaan blogiani tässä uusien lankavärjäysten lomassa. Ajattelin ihan ensin kirjoitella toukokuun lopun värjäyksistäni rauhalliseen tahtiin, ja kun saan kirjoiteltua ne blogipostaukset, niin sitten otan kiinni sen mitä olen tässä kuhertelun ja kirjoittelun lomassa saanut värjäiltyä.
Aivan ensimmäisen 
värjäyskokeiluni tein nurkkiin pyörimään jääneellä, jo vuosia sitten arominsa menettäneellä gruusialaisella teellä. Väriä sentään uuttui kovinkin mukavasti. Alemman kuvan isoissa kerissä oli puretusaineena aluna. Vasemmanpuoleinen kerä kävi ensimmäisessä värikylvyssä, oikeanpuoleinen sai kylpeä jälkivärissä. Kovin isoa värieroa kerille ei syntynyt - ehkäpä hieman pienempikin määrä teetä olisi riittänyt. No, tässähän vasta opetellaan, että mitä se kasvivärjäys oikein on. Nättiä väriä teen avulla kyllä syntyi. Pikkukeriin olin käyttänyt alunan lisäksi viinikiveä. Ylempi keristä oli alunperin hieman rusehtavanvivahteista harmaata, alempi taas oli alunperin luonnonvalkoista.
Teen jälkeen 
uskaltauduin jo kokeilemaan pihalta keräämilläni kasveilla. Ensimmäinen itse keräämistäni kasveista hauduteltu väriliemi oli poimulehdestä, ja ainakin minun mielestäni tuohon alunapuretettuun lankaan syntynyt väri oli tosi upea. Kuukauden aikana pihan poimulehdet ovat kasvaneet varsin upeasti kokoa, ja aion kyllä tämän kuherruskuukauteni aikana jossain välissä värjätä hieman enemmänkin lankaa poimulehdillä.
1 kommentti:
Voi mahoton sentää jottahaa siust on tult rouva, onnea ihan sylin täyveltä, teil kummallekkii.
Ja onnee tälle siun uuvelle blogille, mie tätä jo oon vuottanutkii.
Empä oo koskaa värjänt saijun avul, pittääpä joskus koittaa ko noi kommeit värilöit tul, ja poimulehtikii anto hienon keltasen, kävisköhää nuo kukkapenkin jättipoimulehetkii värjäyksee.
Pittää kokkeilla, koha saap taas lankaa.
Mukavia hetkiä siulle ja ukolles:))
Lähetä kommentti